Huomenna tulee viikko mun alkupunnituksesta ja tarkoituksena olisi astua vaa’alle. Tiedostan varsin hyvin, että viikossa ei vielä ihmeitä saada aikaan. Ja että painolukua tärkeämpää on hyvä fiilis. Ja blaa blaa. Mutta enhän mä sille mitään voi, ihminen mäkin olen: haluan huomenna nähdä siinä näytöllä sitä hemmetin miinusta!

Entäs jos pudotusta ei näy? Tai mitä jos paino onkin noussut?

Useamman kerran on käynyt niin, että olen kokenut huutavaa vääryyttä astuessani tuolle tuomion puntarille. Välillä näissä tilanteista on vaipunut Mordorin pimeimpään kolkkaan ja välillä taas hetken on osannut ohittaa olan kohautuksella. En osaa yhtään sanoa, miten nyt tulen reagoimaan.

Mietin jo sitäkin, käynkö ollenkaan elopainoani mittauttamassa. Onko sillä mitään väliä? Ja tosiaan, viikko on lyhyt aika: pitäisikö käydä vasta kuukauden päästä? Toisaalta taas vaaka näyttää aika hyvin onko suunta oikea: mieluummin korjaan reittiä nyt heti, kuin että totean helmikuussa syöneeni sittenkin liikaa koko tämän ajan.

Paino ei putoa lineaarisesti. Ja näin kun kroppa on tottunut ainaiseen laihdutukseen, voi olla vaikeaa saada heti tulosta taululle. Se vaan ottaa oman aikansa; eihän ne ylimääräiset kilot viikossa syntyneet, joten hassua olisi olettaa niiden siinä ajassa sulavankaan. Mutta kun mä niin haluan jo niistä eroon!

Pahin tilanne olisi varmaan, että paino olisi noussut. Mikä sinänsä on sekin hyvin mahdollista. Luulen syöneeni tällä viikolla siististi ja lenkilläkin on käyty, mutta ei olisi ensimmäinen kerta kun huomaisin eläneeni valheessa. Pahin reaktio tähän vaihtoehtoon olisi armoton mässääminen ja motivaation kadottaminen.

Olen koittanut laatia sotasuunnitelmaa valmiiksi. Jos luku ei miellytä, kaivan ruokavaa’an esille ja sapuska alkaa kulkemaan lautaselle punnituksen kautta. Tämä on ennenkin ollut tehokasta. Tällä kertaa vaan haluaisin niin luottaa omaan kykyyni syödä rennosti mutta kevyesti.

Miksi paino ei putoa?

Painon putoamattomuuteen on monta syytä. Yleisesti on kai niin, että tarjonta ylittää kysynnän eli kaloreita tulee koneeseen ahmittua enemmän kuin kulutus vaatisi. Sitä luulee olevansa pienillä kaloreilla, mutta eipäs sitten olekaan. Tästä syystä ruokavaaka on kätevä: tiedät oikeasti paljonko syöt. Toiseksi yleisin on varmaan liian vähäinen syöminen: kroppa ei toimi kunnolla ja aineenvaihdunta vetää jäihin eli säästöliekille. Sitten on syitä kuten sairaudet ja lääkkeet, hormonitoiminta, lihaksiin treenin myötä kertynyt neste, stressi ja univaje. Ja joskus ihan vaan tähtien väärä asento taivaalla. Kehomme on monimutkainen juttu ja painonpudotus joskus vielä monimutkaisempaa vaikka kalorimatikka periaatteessa yksinkertaista onkin.

Onneksi vain harvoin nämä syyt ovat pysyviä, vaikka joskus siltä tuntuisikin. Paino putoaa kyllä kun sopivat miinuskalorit, ruokarytmi ja makrojakauma (eli hiilarin, proteiinin ja rasvan suhde toisiinsa) löytyvät ja laihdutus sujuu tasapainossa muun elämän kanssa. Eri asia sitten onko painon putoamisen tahti mieluinen. Jostain vaan pitäisi kaivaa se motivaatio jatkaa, silloinkin kun tuloksia ei tunnu tulevan. Saas nähdä, mikä fiilis itsellä on huomenna tämän suhteen.

 

Henna-parasta-ennen-blogi-laihdutus-dieetti-ruokavalio-liikunta-tankotanssi

 

Lue myös nämä:

Tykkäsitkö? Jaa tästä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *