Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista – säröjä syövästä

Syövän sairastaminen on mulle ollut eräänlainen särkyminen. Vaikka palaset on jo aikaa sitten liimattu kasaan, on pinnassa kuitenkin edelleen pieni särö. Epäpuhtaus, jonka voi tuntea pintaa silittämällä. Syöpää en enää ajattele arjessa. En enää muista jokaista yksityiskohtaa. Olen unohtanut hienot lääketieteelliset termit enkä enää osaa kuvitella itseäni ilman hiuksia. Mutta sellaisen pienen turvattomuuden tunteen se…

Tässä on tämmöinen patti. Tää tuntuu erikoiselta.

Mulla oli fysioterapeutille aika eilen aamupäivästä. Tarkoituksena oli hoitaa tuota mun olkapäätäni ensin sähköllä ja sitten hieromalla. Tuossa sähköhoidossa on muuten selvinnyt, että ilmeisesti mun sähkönsietokyky on poikkeuksellisen korkea😮 Tarkoituksena olisi saada sähköä kipurajan tuntumassa, mutta mun raja on niin korkealla että, iho palaa jos sinne asti levelit nostetaan. Hauska, oon aina luullut olevani nössö…

Syöpä ja siitä ylipääseminen

RaiRAi-päivän jälkimainingeissa kävi kuoleminen jossain kohtaa mielessä. Onneksi olotila oli hetkellinen mutta ajatus sinänsä ironinen, sillä tänään kalenterissa on jälleen syöpäkontrollit. Ensimmäiset kontrollikäynyt olivat kuin viiltoja sisimpään. Sitä kerkesi hetken rakentamaan sisäistä rauhaansa uudelleen, pala palalta. Kunnes kontrollipäivä tuli ja kaikki revittiin taas auki. Jo viikkoja sitten käsi oli aloittanut hapuilunsa kaulalla etsien pientäkin kohoumaa…